perjantai 17. helmikuuta 2012

David Eddings: Kellin näkijätär

"Aika oli käymässä vähiin kun Garion uskollisine kumppaneineen jäljitti kodonneen kuniinkaanpojan ryöstäjiä halki tuntemattomien maiden ja mannerten. Mikäli he eivät ehtisi Paikkaan jota ei enää ole ennen Zandramas-velhoa, tämä pääsisi maailmojen valtiaaksi käyttämällä Garionin poikaa välikappaleena salaperäisessä riiteissä.
Vain Kellin näkijätär saattoi paljastaa heille määränpään sijainnin, mutta hän ei tekisi sitä ennen kuin Garion ja Polgara olivat täyttäneet vanhan ennustuksen vaatimukset kaukaisessa vuoristolinnakkeessa. Hetki hetkeltä läheni kohtalokas tapaaminen, jolloin Garion kohtaisi taistelussa ikiaikaisen vihollisen..."


Aina on ikävä kun jokin sarja loppuu. Ja taas tuli itkettyä. Tiettyihin hahmoihin vaan rakastuu, ja kun tarina loppuu, kaikki tuntuu jäävän kesken.


"Ja niin, lapseni, on tullut aika sulkea kirja. Tulee muita päiviä ja muita tarinoita, mutta tämä kertomus on lopussa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti