Franz Werfel: Kirje naisen käsialalla

"Vastikaan viisikymmentä täyttänyt virkamies Leonidas saa aamulla kirjeen. Hän tuntee naisen käsialan heti. Kuulaana syyspäivänä, vaaleansinisellä musteella kirjoitettu kirje taskussaan Leonidas ei pääse enää pakoon. Hän on halunnut kaiken, mutta nyt hänen on muistettava, mitä se on maksanut: itsemurhaajan frakki, kaunis Amielie-vaimo, hento mutta päättäväinen Vera - ja tuntematon poika."

Yhden päivä  tapahtumaksi hyvin kirjoitettu, sujuvasti kirjoitettu. Hyppelehti muistoissa, mutta ei sekoittanut tarinaa. Enemmänkin olisi voinut kirjoittaa päähenkilöstä ja menneisyyden tapahtumista.

Niko Kazantzakis: Kerro minulle, Zorbas

Hykerryttävä, hauska.
Mielenkiintoinen.
Rönsyilevä.

Nuo sanat ehkä kuvaavat tätä kirjaa parhaiten. Tarinassa kerrottavat tarinat veivät kirjaa eteenpäin, ja naurattivat omalaatuisuudellaan. Ihan erilainen kirja, kuin mitä yleensä luen. Tarttui jostain syystä mukaan kirjastosta,

"Työmies Alexis Zorbas tarjoutuu kirjaviisaan filosofin ja "musteentuhrijan" palkolliseksi. Kaksikko matkustaa Kreetaan verevän kansan pariin, ja Zorbas ryhtyy isäntänsä omistaman hiilikaivoksen työnjohtajaksi. Vähitellen isännästä tulee Zorbasin oppilas: hän lumoutuu luonnon alkuperäistä viisautta edesutavasta miehestä, joka on aito ja kokonainen kaikessa mitä tekee, työskennellessään, santouria soittaessaan, tanssiessaan ja rakastaessaan. Zorbasilla on mystinen yhteys maailmankaikkeuteen, vastustamaton taito nähdä elämä lapsen tavoin kuin ensimmäistä kertaa."

Ville Hytönen: Sotaraamattu

Runokokoelma.

Mielenkiintoista.

Ei muuta sanottavaa.

(Viisaudenhammas poistettu, sattuu niin, ettei ajatus kulje)

Cormac McCarthy: Menetetty maa

"Metsästysretkellään Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseudulla Llewelyn Moss osuu huonosti päättyneen liiketoimen tapahtumapaikalle: viisi kuollutta ja yksi kuoleva, heroiinilasti - ja laukku, jossa on pari miljoonaa dollaria. Moss ottaa laukun, mutta palaa yöllä antamaan vettä kuolevalle.

Siitä valinnasta alkaa Mossin kujanjuoksu kohtalon kanssa. Hänen kannoillaan kulkevat järkähtämätön tappaja ka vanhan koulun seriffi. Kumpikin on puolensa valinnut."

Ei mitenkään minun makuuni. Häiritsevästi muotoiltu, sekava. Pintapuolinen.

Nora Roberts: Whiskey beach

"Eli Landon seems to have the perfect life. A beautiful wife, a wonderful house, a dazzling legal career. But when his wife is brutally murdered after comfessing to an affair, Eli is named a prime suspect - without a shred of evidence. After a year-long ordeal the case is dropped, but Eli's worldis in tatters.

Abandoned by his friends, hounded by the media and detective with a grudge, Eli retreats to the small-town sanctuary of Whiskey Beach and Bluff house, his beloved grandmother's home by the sea. Bluff house has belonged to the Landons for generations and is the ideal place for Eli to regain his strength and discover his first love -writing. He is helped in his recovery by Abra Walsh - nurturing, courageous and a survivor herself. As Eli heals, he begins to open his heart to Abra and, for the firts time, dares to dream a  future.

But as Abra and Eli take their first steps towards each other, a dangerous enemyis watching from the shadows. An enemy determined to make sure Eli Landon will never have that 'perfect life' - whatever the cost..."

Nora Roberts kirjoittaa niin, että lukemisesta nauttii kielellä kuin kielellä. Minä kutsun tätä helpoksi englanniksi, koska lukeminen sujuu hyvin ja nopeasti.

Kirja on taattua Robertsia: rakkautta, jännitystä, ihmissuhteita. Yksinkertaisesti luettavaa.

Kuuna päivänä: Runoutta Englannista, Skotlannista ja Irlannista

Teos sisältää hyvin monenlaisia runoja, joista osasta en edes ymmärtänyt mitä luen. Erilaisia runoja kuin mitä olen aikaisemmin lukenut. Parhaimpina pidin Jackie Kayn runoa Musta tuoli ja Helen Dunmoren Elinikäinen naapuri.

Terry Pratchett: Viemärin valtias

"Viemäreistä arvoesineitä tonkiva ja varsin vaarallista elämää elävä nuorimies, Repolainen nimeltään, osuu eräänä myrskyisenä yönä todistamaan kaapatun tytön pahoinpitelyä. Pelastettuaan neidon hän luovuttaa tämän sattumalta paikalle osuneiden Charles Dickensin ja Henry Mayhew'n huostaan. Käy ilmi, että neitokainen on erään saksalaisen ruhtinaskunnan prinssin karannut vaimo, jota lepsu aviomies ja häijy appiukko jäljittävät keinolla millä hyvänsä. Viekas Repolainen osaa kuitenkin kääntää tilanteen edukseen - mitä mehevimmällä  tavalla!"

Alkuun lähti jotenkin kankeasti, mutta pääsi sitten noin puolessa välissä vauhtiin. Hauskasti siroiteltu oikeita historian henkilöitä fiktiivisten sekaan.

J. M. Coetzee: Hidas mies

"Valokuvaaja Paul Rayment on mukavan vanhuuden kynnyksellö, kun polkupyöräonnettomuus vie häneltä toisen jalan.

Hän palkkaa avukseen Marijanan, kroatialaisen sairaanhoitajan, jonka käsissä arjesta tulee hetkellisesti lähes siedettävää. Marijana on vahva kuin tamma ja naimisissa, ja järkytyksekseen Paul huomaa olevansa rakastunut.

Silloin Paulin ovelle ilmestyy kuuluisa kirjailija Elizabeth Costello. Tämä tuntuu tietävän hänen yksityisemmätkin ajatuksensa ja alkaa merkillisesti ohjailla hänen elämäänsä - melkein kuin Paul olisi henkilä hänen romaanissaan."


Tämä on  listalta "1001 kirjaa, jotka lukea", jonka sain siskoltani pari vuotta sitten. Olen lukenut varmaan hieman alle 20 kirjaa, joten pitkä matka on edessä.

Tästä kirjasta. En oikein tiedä mitä sanoa. Päähenkilö oli aito, mutta muut jotenkin jäivät vajaiksi, enkä saanut otetta. Kirja eteni, tai siis mielestäni ei edennyt oikein mihinkään. Jankkasi tiettyjä asioita ja sen takia ei oikein ollut makuuni. Mutta minä olen vannoutunut fantasia- ja rakkausromaanien fani. Mutta voisin kokeeksi lukea Coetzeelta toisenkin teoksen.

Harlequin historiaa osa 2

Innostuin vielä lukemaan lisää harlequinin historiaa.

Elizabeth Rolls: Sotilaan tarina
Deborah Hale: Talvi-illan tarina
Diana Gaston: Loppiaisaaton tarina
Margaret Moore: Lochbarrin morsian
Anne Herries: Täydellinen herrasmies
Terri Brisbin: Kaavun kätköissä

Harlequin historia

Innostuin lukemaan harlekiinien historia-sarjaa. Osa jäi vielä hyllyyn, mutta suurimman osan omista siis luin. Katsotaan jaksa ko loputkin vai vaihdanko johonkin muuhun, esimerkiksi mustaan ruusuun.

Juliet Landon: Kaunis lady Amelie
                          Kouluneidin salaisuus
Louise Allen: Kotiopettajattaren kiirastuli
                       Kuun talo
                        Aviovelka
Margaret Moore: Sydämeni vala
                               Lady Beatricen lemmitty
                               Tregellasin linnanherra
Mary Brendan: Kunniallinen kurtisaani
Diana Gaston: Heittiö vai herrasmies
Michelle Willingham: Soturi ja parantaja

J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa

En oikein saanut kirjasta kiinni. Kulki omaa tahtiaa, eikä antanut yhtään lukijalle aikaa. Piti keskittyä koko ajan ja välillä oli vaivalloista pysyä kärryillä.

"Kun olin valmis lähtemään, kun minulla olk laukut kasassa ka kaikki, seisoin hetken porrastasanteella ja katsoin viimeistä kertaa siihen helvetin käytävään. Itketti jotenkin. En tiedä miksi. Paninnpunaisen metsästyslakin päähän, käänsin lipan niskaan sillä tavalla kun tykkäsin ja huusin sitten niin kovaa kuin kurkusta lähti: "Nukkukaa hyvin, senkin älykääpiöt!" Lyön vaikka vetoa, että herätin joka ikisen paskiaisen siitä kerroksesta. Sitten häivyin sieltä helvetin nopeasti. Joku tyhmä oli heitellyt maapähkinänkuoria pitkin portaita, ja oli viittä vailla etten taittanut niskaani."

                                                                                                                                                                               Holden Caulfield

Harlekiineja ajan kuluksi

En ole kauheasti jaksanut keskittyä viime aikoina, joten olen lukenut vain harlekiineja. Kirjastosta on kyllä lainsassa Noituri-sarjaa ja pari muuta kirjaa. Ne pitäisi saada luettua, mutta viikolla tulee taas oltua auton ratissa pari päivää, joten lukeminen jää taas vähemmälle.

Mutta Goodreads-sovellukseen olen päivittänyt kirjoja joita olen lukenut, siis nuo harlekiinit. Pitää samalla arvioida mitä niistä laittaa pois, kun hyllyt ovat taas täyttymässä liikaa.

Ville Virtanen: Hevosen taju

"Hevosen taju on kahden hevoshullun, Flon ja Eliaksen rakkaustarina, Flo ja Elias ovat löytäneet toisensa jo teineinä. Nyt he vetävät Euroopan parasta hevoskauppatallia.

Kysymättä tallin pihalle ilmestyy hevosenkuljtusauto, sisällään  hopeanvärinen akhaltektamma. Olento on urheiluhevoskauppiaan näkökulmasta arvoton, mutta täräyttävän kaunis ilmestys. Ja tuliaisinaan hevosella on valovoima, hevosen henki, yksikkö puhdasta rakkautta, joka mullistaa hevoskauppiaiden arjen perin  juurin."

Täytyy kyllä sanoe, että on outo kirja. Ei yhtään mitä takakannen perusteella voisi luulla. Alku oli hyvää, mutta loppua kohden jotenkin tarina muuttui sekavaksi. Kirjoitustyyliin takia keskittymistä olisi tarvinnut enemmän, omat ajatukset lähtivät karkuteille.

Ihan ok, mutta ei kyllä tule luettua uudestaan.

Viimeksi luettua

Tuli luettua J. R. Wardin Dark Lover, eli Mustan tikarin veljeskunnan ykkösosa. Löytyy jostai  aikasemmin suomenkielinen versio. Nyt kaipasin jotain todella hyvää, joten lukaisin sen päivässä. No, hypin jotain lesser kohtiayli, kun ei ne niin kiinnosta. Pitää  varmaan lukea koko sarja taas alusta, kunhan pääsen oman kirjahyllyni ääreen.

Aika kuluu

Onpa aika kulunut nopeasti. Koulun penkin olen taas kerran jättänyt taakse ja etsin uusia haasteita. Lukeakin olen kerinnyt, mutta jotenkin unohtanut tänne päivittää kirjoja. Ja olen muutenkin lukenut jo kerran (tai muutaman) luettuja kirjoja, aika paljon Nora Robertsia, mutta myös muuta. Yritän ainakin nimiä tänne laittaa, jos en muuta saa aikaiseksi.

Mutta,

Oikein lämmintä ja aurinkoista kesää!
Löytäkää aikaa lukemiselle, minä ainakin taidan joku päivä vain maata auringossa kirjan kanssa.

En ole lopettanut lukemista

Olen koko kevään lukenut, mutta kaikki aika on mennyt viimeisin koulutehtäviin ja työssäoppimiseen. Yritän päivittää kirjahyllyäni heti, kun valmistuminen on ohi. Mikä tapahtuu ensi viikolla.

Tällä hetkellä menossa Nora Robertsin Heaven and Earth. Ihmettelen itse miten nopeasti olen lukenut englanniksi, koska tänään vasta kolmas päivä ja kirja loppuu. Aloitankin heti perään seuraavan osan trilogiasta. Eli Face the Fire, muistaakseni.

Hauskaa kevättä, aurinkoisia päiviä ja leppoisia lukuhetkiä!

Terveisin Senni

Tuija Lehtinen: Morsiuskamari

"Palattuaan opiskelun jälkeen kotikaupunkiinsa Neela Naakka työskentelee vuokratuolikampaajana samalla, kun etsii elämälleen suuntaa. Värikäs arki Nappikaupan kadulla pikkukaupungin vanhassa korttelissa imaisee hänet pyörteisiinsä. Päänvaivaa aiheuttaa varsinkin opiskelukaverin äiti, joka tekee kadun asukkaisiin liittyvää sukututkimusta. Kun nainen jää eräänä iltana auton alle, Neela alkaa miettiä, oliko kyseessä sittenkään onnettomuus.

Juorupeilin takaa kadun väki seuraa Neelan tekemisiä tarkasti, sillä Neelan suutarintalon yläkerrassa sijaitsevaan kotiin liittyy uskomus: jokainen asunnossa 2000-luvulla asunut nuori nainen on löytänyt kadun väestä sen oikean. Vilkkusilmäisiä miehiä ei kadulta puutukaan, mutta onko yhdestäkään valloittamaanbNeelan sydäntä?"

Ensimmäinen neljästä joululahjakirjasta. Jatkaa Nappikaupan naisten maisemissa. Lehtinen on ehdottomasti yksi suosikkejani.