Lucy Dillon: Paritanssia

"Entinen kilpatanssija Angelica Andrews on jättänyt kimaltelevan elämän taakseen - tai niin hän luulee. Hän palaa Lontoosta kotikaupunkiinsa Longhamptoniin eronneena ja karanneena ja alkaa pitää tanssikurssia paikallisille amatööreille.

Angelican oppi ei rajoitu vain askelkuvioihin. Cha-cha-chan ja valssin pyörteissä kurssilaiset saavat uutta kipinää myös arkeen. Konkari Angelicakin saa jälleen kokea tanssin parantavan voiman."


Avio-ongelmat, rahavaikeudet, aikuistiminen. Siinä osa kirjan henkilöiden ongelmista. Tämä on Dillonin esikoisromaani ja aika hyvä, mutta pidin kyllä Eksyneiden sydänten kodista enemmän.

Lucy Dillon: Eksyneiden sydänten koti

"Juuri sydämensä särkenyt Rachel Fielding perii tädiltään talon, Gem-nimisen koiran sekä kokonaisen kennelin Englannin maaseudulta. Hieman vastahakoisesti hän muuttaa Lontoosta Longhamptonin pieneen kylään ja ryhtyy jatkamaan tätinsä työtä: etsimään löytökoirille niille parhaiten sopivat uudet omistajat
Lapsettomuudesta kärsivät pariskunnan, Natalien ja Johnnyn, kotiin muuttaa basset Bertie, mutta riittääkö neuroottinen, jääkaapista varasteleva koira korvaamaan perheen? Yksinhuoltajaäiti Zoella taas riittäisi tekemistä ilman koiraakin, kun hänen ex-miehensä antaa lapsilleen Toffeen. vilkkaan labradorinnoutajan pennun. Juuri kun Zoe aikoo lyödä hanskat tiskiin ja palauttaa koiran, se johdattaa hänet kylän lääkärin Billin ja hänen villakoiransa Lulun luokse.
Pikkuhiljaa Rachelkin löytää itsestään koiraihmisen ja saa huomata, että löytökoirilla on kyky mullistaa uusien omistajiensa elämä ja kyseenalaistaa kuka oikein taluttaa ja ketä."

Uusi kirjailija, aion lukea muitakin kirjoja, jos kirjastosta löytyy. Kevyttä luettavaa, vaikka aiheet eivät koko ajan kauhean iloisia.