Franz Werfel: Kirje naisen käsialalla

"Vastikaan viisikymmentä täyttänyt virkamies Leonidas saa aamulla kirjeen. Hän tuntee naisen käsialan heti. Kuulaana syyspäivänä, vaaleansinisellä musteella kirjoitettu kirje taskussaan Leonidas ei pääse enää pakoon. Hän on halunnut kaiken, mutta nyt hänen on muistettava, mitä se on maksanut: itsemurhaajan frakki, kaunis Amielie-vaimo, hento mutta päättäväinen Vera - ja tuntematon poika."

Yhden päivä  tapahtumaksi hyvin kirjoitettu, sujuvasti kirjoitettu. Hyppelehti muistoissa, mutta ei sekoittanut tarinaa. Enemmänkin olisi voinut kirjoittaa päähenkilöstä ja menneisyyden tapahtumista.

Niko Kazantzakis: Kerro minulle, Zorbas

Hykerryttävä, hauska.
Mielenkiintoinen.
Rönsyilevä.

Nuo sanat ehkä kuvaavat tätä kirjaa parhaiten. Tarinassa kerrottavat tarinat veivät kirjaa eteenpäin, ja naurattivat omalaatuisuudellaan. Ihan erilainen kirja, kuin mitä yleensä luen. Tarttui jostain syystä mukaan kirjastosta,

"Työmies Alexis Zorbas tarjoutuu kirjaviisaan filosofin ja "musteentuhrijan" palkolliseksi. Kaksikko matkustaa Kreetaan verevän kansan pariin, ja Zorbas ryhtyy isäntänsä omistaman hiilikaivoksen työnjohtajaksi. Vähitellen isännästä tulee Zorbasin oppilas: hän lumoutuu luonnon alkuperäistä viisautta edesutavasta miehestä, joka on aito ja kokonainen kaikessa mitä tekee, työskennellessään, santouria soittaessaan, tanssiessaan ja rakastaessaan. Zorbasilla on mystinen yhteys maailmankaikkeuteen, vastustamaton taito nähdä elämä lapsen tavoin kuin ensimmäistä kertaa."

Ville Hytönen: Sotaraamattu

Runokokoelma.

Mielenkiintoista.

Ei muuta sanottavaa.

(Viisaudenhammas poistettu, sattuu niin, ettei ajatus kulje)

Cormac McCarthy: Menetetty maa

"Metsästysretkellään Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseudulla Llewelyn Moss osuu huonosti päättyneen liiketoimen tapahtumapaikalle: viisi kuollutta ja yksi kuoleva, heroiinilasti - ja laukku, jossa on pari miljoonaa dollaria. Moss ottaa laukun, mutta palaa yöllä antamaan vettä kuolevalle.

Siitä valinnasta alkaa Mossin kujanjuoksu kohtalon kanssa. Hänen kannoillaan kulkevat järkähtämätön tappaja ka vanhan koulun seriffi. Kumpikin on puolensa valinnut."

Ei mitenkään minun makuuni. Häiritsevästi muotoiltu, sekava. Pintapuolinen.

Nora Roberts: Whiskey beach

"Eli Landon seems to have the perfect life. A beautiful wife, a wonderful house, a dazzling legal career. But when his wife is brutally murdered after comfessing to an affair, Eli is named a prime suspect - without a shred of evidence. After a year-long ordeal the case is dropped, but Eli's worldis in tatters.

Abandoned by his friends, hounded by the media and detective with a grudge, Eli retreats to the small-town sanctuary of Whiskey Beach and Bluff house, his beloved grandmother's home by the sea. Bluff house has belonged to the Landons for generations and is the ideal place for Eli to regain his strength and discover his first love -writing. He is helped in his recovery by Abra Walsh - nurturing, courageous and a survivor herself. As Eli heals, he begins to open his heart to Abra and, for the firts time, dares to dream a  future.

But as Abra and Eli take their first steps towards each other, a dangerous enemyis watching from the shadows. An enemy determined to make sure Eli Landon will never have that 'perfect life' - whatever the cost..."

Nora Roberts kirjoittaa niin, että lukemisesta nauttii kielellä kuin kielellä. Minä kutsun tätä helpoksi englanniksi, koska lukeminen sujuu hyvin ja nopeasti.

Kirja on taattua Robertsia: rakkautta, jännitystä, ihmissuhteita. Yksinkertaisesti luettavaa.

Kuuna päivänä: Runoutta Englannista, Skotlannista ja Irlannista

Teos sisältää hyvin monenlaisia runoja, joista osasta en edes ymmärtänyt mitä luen. Erilaisia runoja kuin mitä olen aikaisemmin lukenut. Parhaimpina pidin Jackie Kayn runoa Musta tuoli ja Helen Dunmoren Elinikäinen naapuri.