Paul Auster: Illuusioiden kirja

Pidin kirjan juonesta, mutta kirjoutusasu häiritsi. Kaikki oli melkein putkeen kirjoitettu, mikä sekoitti välillä lukemista. Muuten todella sujuvaa tekstiä.

"Collegeprofessori David Zimmer on katkera mies, jonka elämänhalu on tiessään. Hän on menettänyt puolisonsa ja pienet lapsensa lento-onnettomuudessa. Vain työ suo lohtua: hän jättää vakituisen opettajantoimensa, uppoutuu unohdetun mykkäelokuvan tekijän Hector Mannin tuotantoon ja elämään sekä muuttaa syrjäiseen taloon.

Eräänä päivänä saapuu kuitenkin kirje, jossa kerrotaan Mannin olevan elossa, tosin kuolemaisillaan, jankehotetaan Zimmeria nopeasti hankkiutumaan New Mexicoon tämän luokse. Taloon ilmestyy myös nuori nainen, jonka tehtävä on vakuuttaa Zimmer Mannin kutsusta ja saattaa tämä matkaan. Vielä ennen kuolemaansa elokuvaohjaaja haluaa näyttää tutkijalle siihen asti salassa olleet elokuvansa. Kuka nuori nainen on? Missä Hector Mann on ollut ja mitä tehnyt kaikki vuosikymmenet?"

Alan Bradley: Piiran maku makea

"Eletään vuotta 1950. Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja salakähmäisten arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.

Eräänä päivänä kartanolta löytyy kuollut lintu, jonka nokkaan on tökätty ikivanha postimerkki. Kun Flavia sitten kohtaa kurkkupenkistä kuolleen miehen, on selvää että linnunraato oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin  vaniljapiiraasta?"

Aivan mahtava kirja. Piti lukea suoraan yhdeltä istumalta. Tarina etene koko ajan ja vaikka päähenkilö olikin lapsi, tuntui kirja kuitenkin olevan suunnattu aikuisille. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mutta kuitenkin.

Diego Marani: Sotilas ilman menneisyyttä

Kirja oli kiinnostava, mutta into lukea lopahti loppu puolella. Kahden henkilön näkökulma häiritsi välillä, toinen kertoi tarinaa ja toinen luki tämän päiväkirjaa. Tarina ei päässyt pintaa syvemmälle, raapaisi vain sieltä täältä. Odotin ehkä enemmän takakannen luettuani. Lopussa en jaksanut lukea joka sanaa enää, baan hyppelin hieman.

"Syksyllä 1943 Triesten saksalaiseen sotasairaalaan tuodaan haavoittunut muistinsa menettänyt mies. Ainoa vihje hänen henkilöllisyydestään on Suomen armeijan sotilaspuku, jonka rintamuksessa lukee nimi - Sampo Karjalainen. Suomalainen lääkäri ottaa miehen potilaakseen ja päättää selvittää hänen menneisyytensä.

Sampo Karjalainen siirretään hoitoon Helsinkiin. Keskellä sodassa olevaa Suomea hän opettelee rakastamaan "kotimaataan". Hän etsii suomalaisuuden olemusta ja löytää muun muuassa suomen kielen, Kalevalan, Koskenkorvan ja sotilassairaalan lotan."

Franz Kafka: Mies joka katosi

"Karl halusi käyttää hyväkseen miesten hetkellistä heikkoudentilaa ja sanoi: 'Minun nimeni on Karl Rossmann, ja olen saksalainen. Voisitteko kertoa nimenne ja kansallisuutenne, kun meillä kerran on yhteinen huone. Sanon heti alkuun, etten vaadi itselleni sänkyä, koska tulin niin myöhään eikä minulla ole aikomustakaan nukkua. Älkää myöskään innostuko vaateparrestani, minä olen rutiköyhäja vailla mitään mahdollisuuksia.' "

Välillä hieman hämärä kirja, mutta muuten sujuvaa tekstiä.

Jeffrey Eugenides: Virgin suicides - kauniina kuolleet

"Lisbonin sisaruksia oli viisi: Therese, Mary, Bonnia, Lux ja Cecilia. Vaaleita, pyöreäposkisen herkullisia, melkein naisia.

Naapuruston pojat tarkkailevat heitä kunnioittavan välimatkan päästä. Heidän keräämänsä numeroidut näytteet ovat korvaamattomia todistuskappaleita tyttöjen mysteereistä, oudosta maailmasta, johon kuuluu hengiltä syleiltyjä pehmoleluja, huulipunia, tylsiä kesäpäiviä ja tamponeja: "Saimme selville, että tytöt itse asiassa olivatkin valepukuisia naisia, jotka ymmärsivät rakkauden ja jopa kuoleman asioita, ja että meidän tehtävämme oli vain saada aikaan meteliä, joka näytti jotenkin kiehtovan heitä."

Lisbonin sisarusten lumous ei haihdu - edes vuosia sen jälkeen, kun viimeisimmänkin päivät ovat päättyneet."

Olen joskus nähnyt tähän kirjaan perustuvan elokuvan, jota pidin silloin hieman outona, lapsi kun olin. Kirja oli kiehtova, teki mieli lukea kerralla. Välillä tuo kertoja-näkökulma oli hieman häiritsevä, mutta toisaalta miten erilainen kirja olisi ollut jos joku Lisbonin  sisaruksista olisi ollut kertoja.