Saman kirjan kansiin on kerätty neljä osaa: Maameren velho, Atuanin hautaholvit, Kaukaisin ranta ja Tehanu. Tarinoiden keskiössä on Varpushaukka, tosinimeltään Ged, joka ensimmäisessä kirjassa aloittaa matkansa maailmassa, jossa tasapaino on erittäin tärkeää. Toinen kirja kertoo Tenarista, Nimettömien ylipapittaresta, nuoresta tytöstä. Tämän tehtäväksi tulee auttaa Gediä labyrinteissä, josta molemmat lopulta löytävät jotain tärkeää. Kaukaisin ranta esittelee prinssi Arrenin, josta tulee Varpushaukan matkakumppani näiden selvittäessä miksi taikuus on katoamassa maailmasta. Neljännessä osassa Tenar on kasvanut tytöstä naiseksi ja ottaa hoiviinsa pahan vainoaman tytön ja auttaa Gediä tämän elämän suurimman muutoksen aikana.
Vaikka nautinkin näiden kirjojen lukemisesta, siihen kului aikaa. Oli jotenkin hidasta edetä ja kirjan ottaminen käteen tapahtui välillä vastahakoisesti. Minun teki mieli lukea ja sen teinkin, mutta kirja ei säväyttänyt mitenkään erikoisesti. En saanut sellaista tunnetta, että kirja pitää lukea nopeasti loppuun, kuten saan monen muun kirjan kanssa. Hyviä kirjoja ei voi laskea käsistään ennen viimeistä sivua, mutta tämän kirjan kohdalla sitä ei tapahtunut.
LE Guin on hyvä kirjailija ja kirjat ihan lukemisen arvoisia, mutta ei sopinut tälle lukijalle. Voihan olla, että olen jo liian vanha enkä kuulu kohderyhmään, jolle kirjat on tarkoitettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti