perjantai 18. toukokuuta 2012

Geoffrey Huntington: Korppikartanon salat 1 & 2

Yönsiiven velhot:

"Devon Marchin huoneessa on vaatekomero, jonka pimeydestä tuijottavat vihreät silmät. Hänen isänsä kutsuu komeroa hornankoloksi: sieltä luikertelee nimittäin demoneita, aikeenaan kiskoa Devon helvetin syvyyksiin.

Devon on erilainen nuori. Tahtoessaan hän saa esineet siirtymään tai käyttöönsä väkevän voiman. Tähän asti Devonin on isän avulla onnistunut torjua demonien hyökkäykset, mutta kun isä kuolee 14-vuotias Devon saa uuden kodin Korppikartanosta, suuresta talosta jolla on kummituslinnan maine.

Uuden perheen myötä Devonille selviää, että hän kuuluu Yönsiiven velhojen ikivanhaan veljeskuntaan, eivätkä demonit ole suinkaan jättäneet häntä rauhaan. Korppikartanossa hän saa vastustajakseen myös oudon kahdeksanvuotiaan pojan, oikean pikku paholaisen - ikään kuin pahat henget eivät jo muutenkin puuskuttaisi niskaan... Onneksi Devon saa myös liittolaisen, Cecily Crandallin, jota häntäkin painaa salaisuuksien taakka.

Yhdessä he ryhtyvät selvittämään Korppikartanon saloja. Mielipuoli, demoneista mahtavin, on kuitenkin herännyt.





Demoninoita:

"Kun Euroopan pelätyin nainen, noita Isobel, aikoinaan poltettiin roviolla, hän vannoi vielä kostavansa. Nyt hän on palannut. Ainoa, joka voi taistella häntä vastaan, on 14-vuotias Devon March, Yönsiiven velhoista viimeinen. Devon joutuu keräämään kaikki voimansa vastustaakseen Isobelia ja tämän demoniarmeijaa.

Taistelu vie Devonin nykyajasta Tudorien Englantiin ja takaisin. Hänen on vapautettava yönsiiven voima itsessään vastustaakseen pahuutta, joka on odottanut viisi vuosisataa tilaisuutta kostoon."


torstai 17. toukokuuta 2012

Väliaika lukemista

Marie Ferralla: Hyvät neuvot kalliit
                        Mielenkiintoinen tapaus
Margaret Way: Hääyllätys
                        Englantilainen morsian
Heidi Betts: Kolme sanaa sydämestä
Kathleen O´Reilly: Sinkkutyttö Chicagosta etsii...
Caroline Anderson: Korvaamaton apu
Susan Meier: Kotihengetär
Jeanna Allan: Kaikuja rakkaudesta
Emma Richmond: Kestääkö tämä?
Caroline Anderson: Lapsi vanhempien peili
Helen Bianchin: Suurinta on rakkaus
Marion Lennox: Williamin kanssa
Caroline Mortimer: McAllister tarttuu tilaisuuteen
Barbara McCauley: Mies minun makuuni
Debbie Macomber: Enkelin siivillä

David Foenkinos: Vaimoni eroottinen potentiaali

"Hector on tavaroiden Don Juan. Hän on keräillyt kaikkea: metrolippuja, vaalikampanjamerkkejä, jäniksenkäpäliä, kroatialaisia sananparsia, coktailtikkuja, aamuviiden ääniä. Kaikkea yhtä innokkaasti, koko olemassaolo huokuen kiihkoa ja vimmaa puhtaan euforian ja äärimmäisen masennuksen kausineen.

Syvästä aallonpohjaasta ponnistettuaan Hector saa tarpeekseen. Hän päättää lopettaa keräilyn tykkänään ja keskittää tarmonsa ainutlaatuisuuteen - vain huomatakseen ryhtyneensä keräilemään tuoretta vaimoaan Brigitteä."


"Hector on juuri törmännyt onneen, niin yksinkertaista se on. Eikä se missään tapauksessa ole osoitus machoilusta, hector on mahdollisimman kaukana machosta, kuten tiedätte. On vain niin, että onni harvoin ilmoittaa tulostaan. Joissakin tarinoissa se ilmestyy hetkellä, jolloin ritari pelastaa prinsessan. Tässä se putkahtaa ilmoille hetkellä, jolloin sankari katselee ikkunaa pesevää sankaritarta."


En oikein osaa päättä onko tämä kirja hyvä vai huono. Outo se ainakin on. Valitsin kirjan nimen perusteelle, se kuulosti mielenkiintoiselta, mutta sisältö ei noussut sille tasolle mitä siltä odotin.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Nora Roberts: Cordina


Varastetut muistot:


"Hän juoksi kuin henkensä edestä. Hän pakeni tietämättä, mitä hän pakeni. Pelko siivitti hänen askeleensa, kunnes hän lysähti tiedottomana tienposkeen.

Cordinan ruhtinaskunnan prinsessa Gabriella tuli tajuihinsa sairaalassa.

Hän ei tuntenut isäänsä, eikä veljiään... Hän oli menettänyt muistinsa!

Hän ei uskaltanut luottaa keneenkään. Hänen henkivartijakseen värvätty Reeve MacGee osoitti hänelle tilanteen valoisan puolen: hän katsoi nyt lähipiiriään uusin silmin ja erottaisi paremmin ystävät vihollisista. Aikaa myöten kyllä selviäisi, miksi hänet oli siepattu ja kuka johti konnajoukkoa.

Ja aikaa myöten hänen muistonsakin varmasti palaisi, ja tunteet heräsivät eloon..."


Meren tuolla puolen:

"Eve Hamilton johti perustamaansa teatteria ja sen menestyminen oli hänelle kaikki kaikessa. Kun satumaisen kauniin pienen Cordinan ruhtinaskunnan kruununprinssi Alexander kutsui Even seurueen maahnsa esiintymään, Eve arveli tilaisuutensa tulleen. Lopullinen läpimurto suuren maailman parrasvaloihin tapahtuisi heti onnistuneen kiertueen jälkeen!

Osaltaan kutsun hyväksymiseen houkutti sekin, ettei Eve ollut unohtanut nuorena tyttönä tapaamaansa Alexanderia, joka oli tehnyt häneen lähtemättömän vaikutuksen majesteettisuudellaan, mutta jäänyt muuten vieraaksi toisin kuin ruhtinasperheen muut jäsenet, jotka olivat ottaneet Even avosylin vastaan ja ystävystyneet hänen kanssaan. Ehkä kää vihdoin sulaisi Alexanderin sydämestä...

Eve punnitsi ammatillisia ja henkilökohtaisia haaveita Cordinaan saapuessaan, eikä osannut aavistaakaan, miten katalia juonia ruhtinassukua vastaan edelleen punottiin, ja miten vaarallisen syvälle hänetkin niihin sotkettaisiin. Koko tilanteen karmeus paljastui vasta, kun pommit alkoivat räjähdellä ja Even henkeä uhattiin..."


Salaisuuksia:

"Prinssi Bennet rakasti naisia, ja naiset rakastivat reipasta, iloluonteista prinssiä, joka ei ottanut turhan vakavasti mitään. Todellisen haasteen playboyprinssillemme tarjosi hoviin vierailulle kutsuttu hiljainen ja hillitysti käyttäytyvä lady Hannah. Miksi nuori vieras yritti olla mahdollisimman huomaamaton? Miksi hän kätki upeat vaaleat kiharansa kireääkin kireämmäksi nutturaksi? Miksi hän pukeutui ikäviin väreihin ja muodottomiin vartalon kätkeviin vaatteisiin? Miksi hän vastasi kysymyksiin vältellen, eikä kertonut itsestään mitään? Ja miten ihmeessä - kuten myöhemmin kävi ilmi -  hän osasi ratsastaa kuin satulaan syntynyt, vaikka väitti harrastavansa vain runoutta?

Bennet ei voinut olla kiinnostumatta arvoituksellisesta naisesta. Ladyn peitetehtävän todellista luonnetta hän ei kuitenkaan osannut aavistaakaan, eikä vaaroja, joihin lady Hannah tehtävänsä takia joutui. Kaiken takana oli vankilasta vapautunut Depoque-konna, joka jälleen kerran uhkasi koko valtakunnan tulevaisuutta. Peliä pelattiin valtavin panoksin, eikä mikään riski tuntunut liian isolta... Ei edes rakkaus naiseen, josta ei tiennyt kenen hyväksi hän toimi."


Cordinan jalokivi:

"Toiset havittelivat julkisuutta, prinsessa Camilla de Cordina oli saanut siitä tarpeekseen! Edustustehtäviä, hyväntekeväisyystanssiaisia, salamavalojen räiskettä, reportterien röyhkeitä kysymyksiä ja juorulehtien perättömiä skandaalinkäryisiä juttuja! Camilla antaisi kaikelle pitkät! Julkisuus oli polttanut hänet loppuun. Hän halusi elämäänsä uutta sisältöä ja mielenrauhansa takaisin.

Missä häntä ei tunnettaisi? Missä häntä kohdeltaisiin kuin ketä tahansa? Missä hänen annettaisiin olla rauhassa? Muutettuaan ulkonäköään hän lähti vuokratulla autolla kohti Vermontin syrjäseutuja. Hän joutui myrskyssä pulaan, ja pääsi hänet pelastaneen erakko-arkeologin apulaiseksi. Työ oli kiintoisaa, ja äksy arkeologi virkistävän erilainen mies kaikkien mielistelijöiden jälkeen. Onni tuntui jo hymyilevän Camillalle, mutta... Mitä tapahtuisi, kun hän paljastaisi syntyperänsä? Mies tiesi jo hänen salaavan jotakin..."



maanantai 14. toukokuuta 2012

Nora Roberts: Sininen lahti

"Seth Quinn, nuorin Ray ja Stella Quinnin adoptiopojasta, on nyt maailmankuulu taidemaalari. Hän on asunut viisi vuotta Euroopassa, mutta kaipaa takaisin juurilleen. Niinpä hän palaa kotikaupunkiinsa St. Chrisiin, missä hänen vanhemmat veljensä Cam, Ethan ja Philip elelevät perheineen. Tyytyväisenä hän asettuu siniseen taloonsa, eikä tunne oloaan yksinäiseksi. Onhan hänen ympärillään laaja ja lämmin sukunsa - ja laituriss purjevene.

Mutta paljon on ehtinyt muutua maailmalla vietettyjen vuosien aikana. Tärkein muutis tuntuu olevan Drusilla Whitcomb Banks, kaunis kukkakauppias, joka on vastikään muuttanut St. Chrisiin. Hän on jättänyt taakseen Washingtonin seurapiirit ja rikkaat, mutta kylmät vanhemmat. Taakse on jäänyt myös purkautunut kihlaus, jonka muisto kirveltää. Dru onkin päättänyt aloittaa uuden elämän itsellisenä naisena, joka ei miestä haikaile.

Seth rakastuu Drusillaan ensi silmäyksellä, mutta tämä epäröi. Drun on vaikea luottaa ihmisiin, jopa ymmärtäväiseen Sethiin, joka ahdistava lapsus piinaa yhä, vaikka hän pääsi kymmenvuotiaana uuteen kotiin.

Kun pelottava Gloria DeLauter, Sethin biologinen äiti, palaa kuvioihin, Sethin ja Drun romanssi uhkaa kuihtua nuppuunsa, Gloria tietää Drun perhetaustasta ja vaatii pojaltaan rahaa korvaukseksi siitä, ettei kerro Sethin menneisyyteen kätkeytyvää salaisuutta.

Lopulta epätoivoinen Seth uskoo huolensa Drulle, joka kutsuu Quinnien klaanin perhekokoukseen. Perinteiseen tapaan se pidetään Camin ja Annan keittiössä tuoksuvien ruokapatojen ääressä..."

Nora Roberts: Kotisatama

"Koti merkitsee eri asioita eri ihmisille. Toisille se on ankara haaste, toisille mieluisia muistikuvia herättävä lapsuuden onnela. Joillekin se on molempia yhtä aikaa.

Adoptoidessaan kolme poikaansa Ray ja Stella Quinn avasivat kotinsa ovat hylätyille lapsille ja tarjosivat heille paikan, jonne juurtua. Nyt Philip on menestyvä mainosmies, joka viihtyy kotikaupungissaan Baltimoressa. Museot, kahvilat ja ravintolat ovat tämän sinkkuhurmurin mieleen. Hän solahtaa helposti ihmispaljouteen ja nauttii kaupungin vilinästä. Kukaan ei arvaa, että hän oli kerran nuorisorikollinen.

Philip on antanut lupauksen rakstamalleen adoptioisälle tämän kuolinvuoteella: hän uhraa osan ajastaan lapsuudenkodille St. Chrisin rannikkokaupungissa ja pitää sen kunnossa. Lupaus tarkoittaa, että hän pitää huolta osaltaan kymmenvuotiaasta Sethistä, perheen uudesta tulokkaasta, jolla on Ray Quinnin silmät... Ja se tarkoittaa myös, että hänen on kannettava kortensa kekoon veljesten perustamassa veneveistämössä, jonka kuvioita hämmentää salaperäinen tohtori Sybill Griffin."

Nora Roberts: Nousuvesi

"Kalastajat ovat Marylandin itärannikon sydän ja sielu. Joka aamu he lähtevät vesille, asettelevat rapumertoja ja poimivat ostereita vedenalaisista penkoista. He kokevat punahehkuisen aamunkoiton tumman veden yllä ja tarkkailevat myrskyä, joka tekee hiljalleen tuloaan.

Ethan Quinn on yksi näistä "vesimiehistä". Hän on rauhallinen mies, jonka sydän on yhtä suuri kuin hänen rakastamansa kalavedet. Hän hankkii elantonsa lahden vesistä ja kamppailee saadakseen haparoivan veneenrakennusyrityksen menestymään. Mutta Ethan on isälleen lupauksen velkaa. Lupauksen, jonka lunastaminen on hänen elämänsä suurin haaste.

Muuan pikkupoika tarvitsee häntä. Ja häntä tarvitsevat myös nainen ja pieni lapsi, joita Ethan rakastaa, mutta ei usko koskaan saavan omakseen. Sovittaakseen elämänsä heidän kanssaan yhteen hän joutuu kohtaamaan oman synkän menneisyytensä. Sillä menneisyyttä eivät aallot pyyhi pois..."