Torey Hayden: Viattomat

"Elokuvatähti on paennut julkisuutta vuoristolukaaliinsa montanalaisessa pikkukaupungissa. Yllättäen hän joutuu huolehtimaan yhdeksänvuotiaasta pojastaan. Kaupungin toisella laidalla köyhä yksinhuoltajaäiti on juuri haudannut pienen poikansa ja yrittää saada elämänsä raiteilleen. Hädän hetkellä hänen poikaystävänsä keksii kohtalokkaan suunnitelman. Sieppaamalla kuuluisan näyttelijän lapsen nuoripari voisi kiristää sievoisen rahasumman ja aloittaa uuden elämän."

Odotin enemmän tältä kirjalta edellisten lukemieni Haydenin kirjojen perusteella. Jotenkin jäänyt raa'aksi. Henkilöt ontuivat. Ei vastannut odotuksiani ollenkaan.

Torey Hayden: Aavetyttö

Koskettava tositarina omaan varjomaailmaansa
sulkeutuneesta tytöstä.

"Jadie ei koskaan puhunut, ei nauranut, ei itkenyt.

        Kun erityisopettaja Torey Hayden viimein sa taivuteltua tytön puhumaan, mikään hänen urallaan kokemansa ei valmistanut häntä siihen tuskalliseen painajaiseen, jonka Jadie hänelle paljasti.

         Pieni tyttö oli vankina hirvittävistä muistoista rakennetussa helvetissä, ja opettajalta vaadittiin paljon myötätuntoa, rakkautta ja suurta rohkeuttakin saada "aavetyttöä" riivaavat pahat henget karkotettua."

Torey Hayden: Nukkelapsi

Elonmerkkejä oli niin vähän,
että tyttö muistutti melkein nukkea.

"Erityisopettaja Torey Haydennin uusi oppilas on lähes puhumaton. Tyttö reagoi vain jos joku uhkaa tai ärsyttää häntä, ja silloinkin silmittömin raivokohtauksin.
     Ensivaikutelma on, että Venus on kuuro. Vierailu tytön kotiin kuitenkin paljastaa, että syynä oireiluun eivät ole neurologiset syyt, vaan hurjat elinolot.
      Alkoholistiäidin ja rikoksista tuomitun isäpuolen lisäksi Torey löytää kurjasta asuntovaunusta joukon sisaruksia.
      Myös hätkähdyttävä totuus Downin syndroomaa sairastavasta Wanda-sisaresta selittää osaltaan Venuksen erikoista käytöstä.
      Torey alkaa tavata oppilastaan kahden kesken päivittäin. Tie luottamuksen syntymiseen on pitkä mutta palkitseva."

Torey Hayden: Auringonkukkametsä

Koskettava psykologinen romaani nuoresta tytöstä,
jonka aikuistumista
 äidin traumaattinen menneisyys varjostaa

"Seitsemäntoistavuotias Lesley elää amerikkalaisessa pikkukaupungissa äitinsä, isänsä ja pikkusiskonsa kanssa ja haaveilee muiden ikäistensä tapaan poikaystävästä ja huolettomista opiskeluvuosista.

Kun Lesley viimein pääsee treffeille, hän ei uskalla tuoda poikaystävää kotiin. Hän pelkää, että ailahteleva äiti pilaa kaiken.

Sota-ajan Euroopassa koetut painajaiset eivät jätä muuten niin elämäniloista ja välitöntä äitiä rauhaan. Ja pian niistä tulee dramaattisella tavalla koko perheen arkipäivää."

Ei niin hyvä kuin aikaisemmat mitkä olen lukenut. Loppu jäi mielestäni liian avoimeksi ja muutenkin meni välillä liian pintapuoleisesti.

Torey Hayden: Häkkipoika

Vavahduttava tositarina pelkojen lamauttamasta,
 itsensä häkkiin sulkeneesta
16-vuotiaasta Kevinistä

"Kevin oli lopettanut puhumisen seitsemän vanhana. Hän piileskeli pöytien alla ja teki ympärilleen häkin tuoleista. Hän ei ollut astunut ulkoilmaan neljään vuoteen.

        Arkiset asiat kuten vesi, peseytyminen ja vaatteiden vaihto herättivät hänessä puhdasta kauhua. Kun Kevinin käyttäytymisessä ei näyttänyt tapahtuvan muutosta, apuun pyydettiin Torey Hayden. 

        Vähitellen jää alkoi sulaa. kevin osoitti olevansa paitsi nopeaälyinen, myös pohjattoman vihan vallassa isäpuoltaan kohtaan...

       Kevinin tarina antaa järkyttävyydestään huolimatta toivoa, sillä se osoittaa rakkauden ja aidon välittämisen voiman."

Näitä kirjoja on välillä vaikea lukea, koska tunteet nousevat pintaan. Kuinka kukaan voi tehdä lapsille mitään sellaista, joka ajaa tämän sulkeutumaan kokonaan. Itse opiskelin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajaksi ja opiskelen tällä hetkellä lähohoitajaksi sekä olen aina ollut kiinnostunut lapsista ja nuorista, niin nämä kirjat antavat jonkinlaisen kuvan mitä työ voin pahimmillaan ja parhaimmillaan olla.