Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa

"Kaikki alkoi niistä häistä.


Kun Edie jää kiinni kyseenalaisesta tilanteesta työtoverinsa häissä, kaikki syy lankeaa hänen niskoilleen. Kun hänet häpäistään netissä ja jokainen hänen tuttunsa hyljeksii häntä, hänen on pakko ottaa pitkä sapattivapaa - haamukirjoittamalla seksikkään, uuden näyttelijäkyvyn, Elliot Owenin, omaelämäkerran. Helppo homma, vai mitä?


Väärin.


Takaisin kotikaupunkiinsa Nottinghamiin karkotettu Edie ei pelkästään joudu olemaan tekemisissä miehen kanssa, joka ei luultavasti ole kuullut sanaa "ei" kymmeneen vuoteen, vaan joutuu kokemaan piinaavan taantumisen teinivuosiensa tasolle muuttaessaan taas asumaan leskeksi jääneen isänsä ja tuomitsevan, vetelehtivän siskonsa kanssa. Kun koko maailma kysyy, kuka oikein olet, Edien on vaikea olla kysymättä itseltään. Kuka tuo tyttö oikein on? Edie on valmis ottamaan siitä selvän."


Aloin lukea illalla, ja kohta kello olikin jo kaksi yöllä. Meni kerta heitolla. Hauska, sujuva, monipuolinen. Taidan etsiä muita kirjoja McFarlanelta.

Pitkästä aikaa

En ole lopettanut lukemista.
En todellakaan.
Viimeinen vuosi on ollut muutoksia täynnä.
Uudessa työpaikassa, nyt jo yli vuosi.
Samoin uudessa asunnossa (mikä tarkoittaa, että suurin osa kirjoistani ei ole enää käden ulottuvilla, vaan 50km päässä).
En ole vieläkään saanut aikaiseksi mentyä kirjastoon, vaikka se oli ensimmäisenä to do-listallani muuton jälkeen.
Onneksi olen saanut raahattua pari kymmentä kiloa kirjoja kolmannen kerroksen asuntooni. Ja osan jo poiskin sieltä, takaisin kotiin kirjahyllyihini.

Olen lukenut uusia kirjoja, ja nyt harmittaa kun en ole tänne niitä päivittänyt, sekä jotain samoja jotka täällä jo on. Tällä hetkellä aloitin uudestaan J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjan, koska ostin juuri 14. osan. Jostain syystä aloitan sarjan aina alusta, kun uusi osa tulee. Joten todennäköisesti vuoden loppu menee sen parissa. Ja joululahjaksi tilasin itselleni Deborah Harknessin kirjan A book of Life. Kaksi edellistä osaa sain juuri luettua, englanniksi kaiken lisäksi.

Pitää varmaan jossain välissä laittaa tänne pientä listaa, mitä oikein on tullut luettua. Ainakin parhaita paloja. Itselle muistoksi, jos kukaan muu ei lue. Voi olla, että näin yövuorossa tulee päivitettyä jotain, kun pääsee pöytäkoneen äärelle. Tabletilla ja kännykällä en jaksaisi alkaa väsäämään (kannettavassa ei ole nettiä, eli se on vain Simssin pelaamiseen).

No, kello on kohta kolme keskellä yötä, ja pitää varmaan tehdä töitäkin välissä. Yritän muistaa päivittää tätä blogin tapaista juttuani.

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

"Vaarallisen älykäs Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden ärsyttävän siskonsa kanssa Bishop's Laceyn rauhaisessa kylässä, Englannin maaseudulla.

Kylän rauha järkkyy, kun nukketeatterin pakettiauto hajoaa Bishop's Laceyn hautausmaan nurkalla. Maankuulu marionettitaiteilija Rubert Porson päättää laittaa näytöksen pystyyn seurakuntatalolla - arvaamattomin seurauksin. Nokkelan Flavia de Lucen tarkoituksena ei ollut tutkia enää yhtään murhaa, mutta eipä nukkemestarinkaan ollut tarkoitus kullla!

Huono-onnisen näytöksen jälkeen Flavia alkaa penkoa idyllisen kotikylänsä vaiettuja salaisuuksia. On nimittäin mahdollista, ettei Porsonin pakettiauto hajonnutkaan sattumalta Bishop's Laceyssa.

Kuka veteleekään langoista ja tanssittaa poliisia marionettien lailla?"

Luettuani ensimmäisen osa, Piiraan maku makea, otin heti selvää, onko näitä kirjoja lisää. Ja niitä on! Kirjastosta sitten vahingossa löysin tämän osan. Sujuvaa tekstiä, jota tekee mieli lukea. Päähenkilömon aivan ihana, vaikka en ottaisikaan häneltä lahjoja vastaan.

Paul Auster: Illuusioiden kirja

Pidin kirjan juonesta, mutta kirjoutusasu häiritsi. Kaikki oli melkein putkeen kirjoitettu, mikä sekoitti välillä lukemista. Muuten todella sujuvaa tekstiä.

"Collegeprofessori David Zimmer on katkera mies, jonka elämänhalu on tiessään. Hän on menettänyt puolisonsa ja pienet lapsensa lento-onnettomuudessa. Vain työ suo lohtua: hän jättää vakituisen opettajantoimensa, uppoutuu unohdetun mykkäelokuvan tekijän Hector Mannin tuotantoon ja elämään sekä muuttaa syrjäiseen taloon.

Eräänä päivänä saapuu kuitenkin kirje, jossa kerrotaan Mannin olevan elossa, tosin kuolemaisillaan, jankehotetaan Zimmeria nopeasti hankkiutumaan New Mexicoon tämän luokse. Taloon ilmestyy myös nuori nainen, jonka tehtävä on vakuuttaa Zimmer Mannin kutsusta ja saattaa tämä matkaan. Vielä ennen kuolemaansa elokuvaohjaaja haluaa näyttää tutkijalle siihen asti salassa olleet elokuvansa. Kuka nuori nainen on? Missä Hector Mann on ollut ja mitä tehnyt kaikki vuosikymmenet?"

Alan Bradley: Piiran maku makea

"Eletään vuotta 1950. Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja salakähmäisten arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.

Eräänä päivänä kartanolta löytyy kuollut lintu, jonka nokkaan on tökätty ikivanha postimerkki. Kun Flavia sitten kohtaa kurkkupenkistä kuolleen miehen, on selvää että linnunraato oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin  vaniljapiiraasta?"

Aivan mahtava kirja. Piti lukea suoraan yhdeltä istumalta. Tarina etene koko ajan ja vaikka päähenkilö olikin lapsi, tuntui kirja kuitenkin olevan suunnattu aikuisille. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mutta kuitenkin.

Diego Marani: Sotilas ilman menneisyyttä

Kirja oli kiinnostava, mutta into lukea lopahti loppu puolella. Kahden henkilön näkökulma häiritsi välillä, toinen kertoi tarinaa ja toinen luki tämän päiväkirjaa. Tarina ei päässyt pintaa syvemmälle, raapaisi vain sieltä täältä. Odotin ehkä enemmän takakannen luettuani. Lopussa en jaksanut lukea joka sanaa enää, baan hyppelin hieman.

"Syksyllä 1943 Triesten saksalaiseen sotasairaalaan tuodaan haavoittunut muistinsa menettänyt mies. Ainoa vihje hänen henkilöllisyydestään on Suomen armeijan sotilaspuku, jonka rintamuksessa lukee nimi - Sampo Karjalainen. Suomalainen lääkäri ottaa miehen potilaakseen ja päättää selvittää hänen menneisyytensä.

Sampo Karjalainen siirretään hoitoon Helsinkiin. Keskellä sodassa olevaa Suomea hän opettelee rakastamaan "kotimaataan". Hän etsii suomalaisuuden olemusta ja löytää muun muuassa suomen kielen, Kalevalan, Koskenkorvan ja sotilassairaalan lotan."

Franz Kafka: Mies joka katosi

"Karl halusi käyttää hyväkseen miesten hetkellistä heikkoudentilaa ja sanoi: 'Minun nimeni on Karl Rossmann, ja olen saksalainen. Voisitteko kertoa nimenne ja kansallisuutenne, kun meillä kerran on yhteinen huone. Sanon heti alkuun, etten vaadi itselleni sänkyä, koska tulin niin myöhään eikä minulla ole aikomustakaan nukkua. Älkää myöskään innostuko vaateparrestani, minä olen rutiköyhäja vailla mitään mahdollisuuksia.' "

Välillä hieman hämärä kirja, mutta muuten sujuvaa tekstiä.

Jeffrey Eugenides: Virgin suicides - kauniina kuolleet

"Lisbonin sisaruksia oli viisi: Therese, Mary, Bonnia, Lux ja Cecilia. Vaaleita, pyöreäposkisen herkullisia, melkein naisia.

Naapuruston pojat tarkkailevat heitä kunnioittavan välimatkan päästä. Heidän keräämänsä numeroidut näytteet ovat korvaamattomia todistuskappaleita tyttöjen mysteereistä, oudosta maailmasta, johon kuuluu hengiltä syleiltyjä pehmoleluja, huulipunia, tylsiä kesäpäiviä ja tamponeja: "Saimme selville, että tytöt itse asiassa olivatkin valepukuisia naisia, jotka ymmärsivät rakkauden ja jopa kuoleman asioita, ja että meidän tehtävämme oli vain saada aikaan meteliä, joka näytti jotenkin kiehtovan heitä."

Lisbonin sisarusten lumous ei haihdu - edes vuosia sen jälkeen, kun viimeisimmänkin päivät ovat päättyneet."

Olen joskus nähnyt tähän kirjaan perustuvan elokuvan, jota pidin silloin hieman outona, lapsi kun olin. Kirja oli kiehtova, teki mieli lukea kerralla. Välillä tuo kertoja-näkökulma oli hieman häiritsevä, mutta toisaalta miten erilainen kirja olisi ollut jos joku Lisbonin  sisaruksista olisi ollut kertoja.

Franz Werfel: Kirje naisen käsialalla

"Vastikaan viisikymmentä täyttänyt virkamies Leonidas saa aamulla kirjeen. Hän tuntee naisen käsialan heti. Kuulaana syyspäivänä, vaaleansinisellä musteella kirjoitettu kirje taskussaan Leonidas ei pääse enää pakoon. Hän on halunnut kaiken, mutta nyt hänen on muistettava, mitä se on maksanut: itsemurhaajan frakki, kaunis Amielie-vaimo, hento mutta päättäväinen Vera - ja tuntematon poika."

Yhden päivä  tapahtumaksi hyvin kirjoitettu, sujuvasti kirjoitettu. Hyppelehti muistoissa, mutta ei sekoittanut tarinaa. Enemmänkin olisi voinut kirjoittaa päähenkilöstä ja menneisyyden tapahtumista.

Niko Kazantzakis: Kerro minulle, Zorbas

Hykerryttävä, hauska.
Mielenkiintoinen.
Rönsyilevä.

Nuo sanat ehkä kuvaavat tätä kirjaa parhaiten. Tarinassa kerrottavat tarinat veivät kirjaa eteenpäin, ja naurattivat omalaatuisuudellaan. Ihan erilainen kirja, kuin mitä yleensä luen. Tarttui jostain syystä mukaan kirjastosta,

"Työmies Alexis Zorbas tarjoutuu kirjaviisaan filosofin ja "musteentuhrijan" palkolliseksi. Kaksikko matkustaa Kreetaan verevän kansan pariin, ja Zorbas ryhtyy isäntänsä omistaman hiilikaivoksen työnjohtajaksi. Vähitellen isännästä tulee Zorbasin oppilas: hän lumoutuu luonnon alkuperäistä viisautta edesutavasta miehestä, joka on aito ja kokonainen kaikessa mitä tekee, työskennellessään, santouria soittaessaan, tanssiessaan ja rakastaessaan. Zorbasilla on mystinen yhteys maailmankaikkeuteen, vastustamaton taito nähdä elämä lapsen tavoin kuin ensimmäistä kertaa."

Ville Hytönen: Sotaraamattu

Runokokoelma.

Mielenkiintoista.

Ei muuta sanottavaa.

(Viisaudenhammas poistettu, sattuu niin, ettei ajatus kulje)

Cormac McCarthy: Menetetty maa

"Metsästysretkellään Yhdysvaltain ja Meksikon rajaseudulla Llewelyn Moss osuu huonosti päättyneen liiketoimen tapahtumapaikalle: viisi kuollutta ja yksi kuoleva, heroiinilasti - ja laukku, jossa on pari miljoonaa dollaria. Moss ottaa laukun, mutta palaa yöllä antamaan vettä kuolevalle.

Siitä valinnasta alkaa Mossin kujanjuoksu kohtalon kanssa. Hänen kannoillaan kulkevat järkähtämätön tappaja ka vanhan koulun seriffi. Kumpikin on puolensa valinnut."

Ei mitenkään minun makuuni. Häiritsevästi muotoiltu, sekava. Pintapuolinen.

Nora Roberts: Whiskey beach

"Eli Landon seems to have the perfect life. A beautiful wife, a wonderful house, a dazzling legal career. But when his wife is brutally murdered after comfessing to an affair, Eli is named a prime suspect - without a shred of evidence. After a year-long ordeal the case is dropped, but Eli's worldis in tatters.

Abandoned by his friends, hounded by the media and detective with a grudge, Eli retreats to the small-town sanctuary of Whiskey Beach and Bluff house, his beloved grandmother's home by the sea. Bluff house has belonged to the Landons for generations and is the ideal place for Eli to regain his strength and discover his first love -writing. He is helped in his recovery by Abra Walsh - nurturing, courageous and a survivor herself. As Eli heals, he begins to open his heart to Abra and, for the firts time, dares to dream a  future.

But as Abra and Eli take their first steps towards each other, a dangerous enemyis watching from the shadows. An enemy determined to make sure Eli Landon will never have that 'perfect life' - whatever the cost..."

Nora Roberts kirjoittaa niin, että lukemisesta nauttii kielellä kuin kielellä. Minä kutsun tätä helpoksi englanniksi, koska lukeminen sujuu hyvin ja nopeasti.

Kirja on taattua Robertsia: rakkautta, jännitystä, ihmissuhteita. Yksinkertaisesti luettavaa.

Kuuna päivänä: Runoutta Englannista, Skotlannista ja Irlannista

Teos sisältää hyvin monenlaisia runoja, joista osasta en edes ymmärtänyt mitä luen. Erilaisia runoja kuin mitä olen aikaisemmin lukenut. Parhaimpina pidin Jackie Kayn runoa Musta tuoli ja Helen Dunmoren Elinikäinen naapuri.

Terry Pratchett: Viemärin valtias

"Viemäreistä arvoesineitä tonkiva ja varsin vaarallista elämää elävä nuorimies, Repolainen nimeltään, osuu eräänä myrskyisenä yönä todistamaan kaapatun tytön pahoinpitelyä. Pelastettuaan neidon hän luovuttaa tämän sattumalta paikalle osuneiden Charles Dickensin ja Henry Mayhew'n huostaan. Käy ilmi, että neitokainen on erään saksalaisen ruhtinaskunnan prinssin karannut vaimo, jota lepsu aviomies ja häijy appiukko jäljittävät keinolla millä hyvänsä. Viekas Repolainen osaa kuitenkin kääntää tilanteen edukseen - mitä mehevimmällä  tavalla!"

Alkuun lähti jotenkin kankeasti, mutta pääsi sitten noin puolessa välissä vauhtiin. Hauskasti siroiteltu oikeita historian henkilöitä fiktiivisten sekaan.

J. M. Coetzee: Hidas mies

"Valokuvaaja Paul Rayment on mukavan vanhuuden kynnyksellö, kun polkupyöräonnettomuus vie häneltä toisen jalan.

Hän palkkaa avukseen Marijanan, kroatialaisen sairaanhoitajan, jonka käsissä arjesta tulee hetkellisesti lähes siedettävää. Marijana on vahva kuin tamma ja naimisissa, ja järkytyksekseen Paul huomaa olevansa rakastunut.

Silloin Paulin ovelle ilmestyy kuuluisa kirjailija Elizabeth Costello. Tämä tuntuu tietävän hänen yksityisemmätkin ajatuksensa ja alkaa merkillisesti ohjailla hänen elämäänsä - melkein kuin Paul olisi henkilä hänen romaanissaan."


Tämä on  listalta "1001 kirjaa, jotka lukea", jonka sain siskoltani pari vuotta sitten. Olen lukenut varmaan hieman alle 20 kirjaa, joten pitkä matka on edessä.

Tästä kirjasta. En oikein tiedä mitä sanoa. Päähenkilö oli aito, mutta muut jotenkin jäivät vajaiksi, enkä saanut otetta. Kirja eteni, tai siis mielestäni ei edennyt oikein mihinkään. Jankkasi tiettyjä asioita ja sen takia ei oikein ollut makuuni. Mutta minä olen vannoutunut fantasia- ja rakkausromaanien fani. Mutta voisin kokeeksi lukea Coetzeelta toisenkin teoksen.

Harlequin historiaa osa 2

Innostuin vielä lukemaan lisää harlequinin historiaa.

Elizabeth Rolls: Sotilaan tarina
Deborah Hale: Talvi-illan tarina
Diana Gaston: Loppiaisaaton tarina
Margaret Moore: Lochbarrin morsian
Anne Herries: Täydellinen herrasmies
Terri Brisbin: Kaavun kätköissä

Harlequin historia

Innostuin lukemaan harlekiinien historia-sarjaa. Osa jäi vielä hyllyyn, mutta suurimman osan omista siis luin. Katsotaan jaksa ko loputkin vai vaihdanko johonkin muuhun, esimerkiksi mustaan ruusuun.

Juliet Landon: Kaunis lady Amelie
                          Kouluneidin salaisuus
Louise Allen: Kotiopettajattaren kiirastuli
                       Kuun talo
                        Aviovelka
Margaret Moore: Sydämeni vala
                               Lady Beatricen lemmitty
                               Tregellasin linnanherra
Mary Brendan: Kunniallinen kurtisaani
Diana Gaston: Heittiö vai herrasmies
Michelle Willingham: Soturi ja parantaja

J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa

En oikein saanut kirjasta kiinni. Kulki omaa tahtiaa, eikä antanut yhtään lukijalle aikaa. Piti keskittyä koko ajan ja välillä oli vaivalloista pysyä kärryillä.

"Kun olin valmis lähtemään, kun minulla olk laukut kasassa ka kaikki, seisoin hetken porrastasanteella ja katsoin viimeistä kertaa siihen helvetin käytävään. Itketti jotenkin. En tiedä miksi. Paninnpunaisen metsästyslakin päähän, käänsin lipan niskaan sillä tavalla kun tykkäsin ja huusin sitten niin kovaa kuin kurkusta lähti: "Nukkukaa hyvin, senkin älykääpiöt!" Lyön vaikka vetoa, että herätin joka ikisen paskiaisen siitä kerroksesta. Sitten häivyin sieltä helvetin nopeasti. Joku tyhmä oli heitellyt maapähkinänkuoria pitkin portaita, ja oli viittä vailla etten taittanut niskaani."

                                                                                                                                                                               Holden Caulfield

Harlekiineja ajan kuluksi

En ole kauheasti jaksanut keskittyä viime aikoina, joten olen lukenut vain harlekiineja. Kirjastosta on kyllä lainsassa Noituri-sarjaa ja pari muuta kirjaa. Ne pitäisi saada luettua, mutta viikolla tulee taas oltua auton ratissa pari päivää, joten lukeminen jää taas vähemmälle.

Mutta Goodreads-sovellukseen olen päivittänyt kirjoja joita olen lukenut, siis nuo harlekiinit. Pitää samalla arvioida mitä niistä laittaa pois, kun hyllyt ovat taas täyttymässä liikaa.