Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa

"Kaikki alkoi niistä häistä.


Kun Edie jää kiinni kyseenalaisesta tilanteesta työtoverinsa häissä, kaikki syy lankeaa hänen niskoilleen. Kun hänet häpäistään netissä ja jokainen hänen tuttunsa hyljeksii häntä, hänen on pakko ottaa pitkä sapattivapaa - haamukirjoittamalla seksikkään, uuden näyttelijäkyvyn, Elliot Owenin, omaelämäkerran. Helppo homma, vai mitä?


Väärin.


Takaisin kotikaupunkiinsa Nottinghamiin karkotettu Edie ei pelkästään joudu olemaan tekemisissä miehen kanssa, joka ei luultavasti ole kuullut sanaa "ei" kymmeneen vuoteen, vaan joutuu kokemaan piinaavan taantumisen teinivuosiensa tasolle muuttaessaan taas asumaan leskeksi jääneen isänsä ja tuomitsevan, vetelehtivän siskonsa kanssa. Kun koko maailma kysyy, kuka oikein olet, Edien on vaikea olla kysymättä itseltään. Kuka tuo tyttö oikein on? Edie on valmis ottamaan siitä selvän."


Aloin lukea illalla, ja kohta kello olikin jo kaksi yöllä. Meni kerta heitolla. Hauska, sujuva, monipuolinen. Taidan etsiä muita kirjoja McFarlanelta.

Pitkästä aikaa

En ole lopettanut lukemista.
En todellakaan.
Viimeinen vuosi on ollut muutoksia täynnä.
Uudessa työpaikassa, nyt jo yli vuosi.
Samoin uudessa asunnossa (mikä tarkoittaa, että suurin osa kirjoistani ei ole enää käden ulottuvilla, vaan 50km päässä).
En ole vieläkään saanut aikaiseksi mentyä kirjastoon, vaikka se oli ensimmäisenä to do-listallani muuton jälkeen.
Onneksi olen saanut raahattua pari kymmentä kiloa kirjoja kolmannen kerroksen asuntooni. Ja osan jo poiskin sieltä, takaisin kotiin kirjahyllyihini.

Olen lukenut uusia kirjoja, ja nyt harmittaa kun en ole tänne niitä päivittänyt, sekä jotain samoja jotka täällä jo on. Tällä hetkellä aloitin uudestaan J.R. Wardin Mustan tikarin veljeskunta-sarjan, koska ostin juuri 14. osan. Jostain syystä aloitan sarjan aina alusta, kun uusi osa tulee. Joten todennäköisesti vuoden loppu menee sen parissa. Ja joululahjaksi tilasin itselleni Deborah Harknessin kirjan A book of Life. Kaksi edellistä osaa sain juuri luettua, englanniksi kaiken lisäksi.

Pitää varmaan jossain välissä laittaa tänne pientä listaa, mitä oikein on tullut luettua. Ainakin parhaita paloja. Itselle muistoksi, jos kukaan muu ei lue. Voi olla, että näin yövuorossa tulee päivitettyä jotain, kun pääsee pöytäkoneen äärelle. Tabletilla ja kännykällä en jaksaisi alkaa väsäämään (kannettavassa ei ole nettiä, eli se on vain Simssin pelaamiseen).

No, kello on kohta kolme keskellä yötä, ja pitää varmaan tehdä töitäkin välissä. Yritän muistaa päivittää tätä blogin tapaista juttuani.

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

"Vaarallisen älykäs Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden ärsyttävän siskonsa kanssa Bishop's Laceyn rauhaisessa kylässä, Englannin maaseudulla.

Kylän rauha järkkyy, kun nukketeatterin pakettiauto hajoaa Bishop's Laceyn hautausmaan nurkalla. Maankuulu marionettitaiteilija Rubert Porson päättää laittaa näytöksen pystyyn seurakuntatalolla - arvaamattomin seurauksin. Nokkelan Flavia de Lucen tarkoituksena ei ollut tutkia enää yhtään murhaa, mutta eipä nukkemestarinkaan ollut tarkoitus kullla!

Huono-onnisen näytöksen jälkeen Flavia alkaa penkoa idyllisen kotikylänsä vaiettuja salaisuuksia. On nimittäin mahdollista, ettei Porsonin pakettiauto hajonnutkaan sattumalta Bishop's Laceyssa.

Kuka veteleekään langoista ja tanssittaa poliisia marionettien lailla?"

Luettuani ensimmäisen osa, Piiraan maku makea, otin heti selvää, onko näitä kirjoja lisää. Ja niitä on! Kirjastosta sitten vahingossa löysin tämän osan. Sujuvaa tekstiä, jota tekee mieli lukea. Päähenkilömon aivan ihana, vaikka en ottaisikaan häneltä lahjoja vastaan.

Paul Auster: Illuusioiden kirja

Pidin kirjan juonesta, mutta kirjoutusasu häiritsi. Kaikki oli melkein putkeen kirjoitettu, mikä sekoitti välillä lukemista. Muuten todella sujuvaa tekstiä.

"Collegeprofessori David Zimmer on katkera mies, jonka elämänhalu on tiessään. Hän on menettänyt puolisonsa ja pienet lapsensa lento-onnettomuudessa. Vain työ suo lohtua: hän jättää vakituisen opettajantoimensa, uppoutuu unohdetun mykkäelokuvan tekijän Hector Mannin tuotantoon ja elämään sekä muuttaa syrjäiseen taloon.

Eräänä päivänä saapuu kuitenkin kirje, jossa kerrotaan Mannin olevan elossa, tosin kuolemaisillaan, jankehotetaan Zimmeria nopeasti hankkiutumaan New Mexicoon tämän luokse. Taloon ilmestyy myös nuori nainen, jonka tehtävä on vakuuttaa Zimmer Mannin kutsusta ja saattaa tämä matkaan. Vielä ennen kuolemaansa elokuvaohjaaja haluaa näyttää tutkijalle siihen asti salassa olleet elokuvansa. Kuka nuori nainen on? Missä Hector Mann on ollut ja mitä tehnyt kaikki vuosikymmenet?"

Alan Bradley: Piiran maku makea

"Eletään vuotta 1950. Flavia de Luce asuu leski-isänsä ja kahden isosiskonsa kanssa suvun rapistuvassa kartanossa Buckshawissa Englannin maaseudulla. Flavia rakastaa kemiaa ja salakähmäisten arvoitusten ratkomista. Siskojaan hän vihaa.

Eräänä päivänä kartanolta löytyy kuollut lintu, jonka nokkaan on tökätty ikivanha postimerkki. Kun Flavia sitten kohtaa kurkkupenkistä kuolleen miehen, on selvää että linnunraato oli mitä huonoin enne. Poliisin saapuessa Buckshawiin Flavia päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ratkaista arvoituksen omin neuvoin. Kenen kanssa isä riiteli työhuoneessaan myöhään illalla? Kuka tai mikä on Ulsterin kostaja? Ja kuka kumma söi palasen rouva Mulletin  vaniljapiiraasta?"

Aivan mahtava kirja. Piti lukea suoraan yhdeltä istumalta. Tarina etene koko ajan ja vaikka päähenkilö olikin lapsi, tuntui kirja kuitenkin olevan suunnattu aikuisille. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Mutta kuitenkin.

Diego Marani: Sotilas ilman menneisyyttä

Kirja oli kiinnostava, mutta into lukea lopahti loppu puolella. Kahden henkilön näkökulma häiritsi välillä, toinen kertoi tarinaa ja toinen luki tämän päiväkirjaa. Tarina ei päässyt pintaa syvemmälle, raapaisi vain sieltä täältä. Odotin ehkä enemmän takakannen luettuani. Lopussa en jaksanut lukea joka sanaa enää, baan hyppelin hieman.

"Syksyllä 1943 Triesten saksalaiseen sotasairaalaan tuodaan haavoittunut muistinsa menettänyt mies. Ainoa vihje hänen henkilöllisyydestään on Suomen armeijan sotilaspuku, jonka rintamuksessa lukee nimi - Sampo Karjalainen. Suomalainen lääkäri ottaa miehen potilaakseen ja päättää selvittää hänen menneisyytensä.

Sampo Karjalainen siirretään hoitoon Helsinkiin. Keskellä sodassa olevaa Suomea hän opettelee rakastamaan "kotimaataan". Hän etsii suomalaisuuden olemusta ja löytää muun muuassa suomen kielen, Kalevalan, Koskenkorvan ja sotilassairaalan lotan."

Franz Kafka: Mies joka katosi

"Karl halusi käyttää hyväkseen miesten hetkellistä heikkoudentilaa ja sanoi: 'Minun nimeni on Karl Rossmann, ja olen saksalainen. Voisitteko kertoa nimenne ja kansallisuutenne, kun meillä kerran on yhteinen huone. Sanon heti alkuun, etten vaadi itselleni sänkyä, koska tulin niin myöhään eikä minulla ole aikomustakaan nukkua. Älkää myöskään innostuko vaateparrestani, minä olen rutiköyhäja vailla mitään mahdollisuuksia.' "

Välillä hieman hämärä kirja, mutta muuten sujuvaa tekstiä.